Kaunispää

Kaunispää on 438 metriä korkea tunturi. Tunturi on ainoa Saariselän tunturialueen tuntureista, jonne pääsee autolla. Huipulla on rinneravintola Kaunispään Huippu, josta saa monen moista syötävää. Ravintolan pöydistä on upeat näköalat ympäristöön ja sieltä saa mm. kuumaa variksenmarjamehua, joka on meidän lempijuoma Kaunispään Huipulla. Ravintolan yhteydessä on Tuliaistupa jos saa ihania tuotteita mm. lähitilojen villatuotteita. Viimekäynnilläni (2024) hankin myymälästä Lammaspuoti Pohjolanpässin revontuli pipon. Pipo saa hyvälle tuulelle ja mikä parasta, pipo päässä, päätä ei kiristä.  Huipun on myös näkötorni, josta näkee hienosti läheiset tunturit ja laajalti kaunista tunturimaisemaa. Kaunispään laskettelurinteet on otettu käyttöön vuonna 1971 ja nykyään Saariselkä on merkittävä matkailukeskus, talvisin hiihtokeskus ja 1983 perustettu Urho Kekkosen kansallispuisto kiehtoo retkeilijöitä kesäisin. 

Matkaan 

Kaunispään Huippu ravintolan takaa laskettelurinteiden läheisyydestä löytyy Saariselkä / Moitakuru opastaulu, jonka luota lähdimme matkaamaan kohti Palopää tunturia. Reittiä on helppo kulkea, aluksi kuljimme moottorikelkkauraa eteenpäin ja sitten käännyimme loivasti vasemmalle Palopää tunturin huippua kohden. 

Ötökkäsuojaus

Pienillä koirilla oli päällä Palopään reissussa Hurtan Sun & Bug Blocker -puku, joka lupaa suojata koiraa hyönteisiltä, kuten hyttysiltä, paarmoilta ja punkeilta. Tätä pukua ei ilmeisesti ole enää saatavilla mutta samaan käyttötarkoitukseen suunniteltuja pukuja löytyy eri valmistajilta. Mäkäräis- suojaukseen käytimme näitä ötökkäpukuja ja hyttys-mäkäräiskarkoitetta. 

Retken ajankohtana mäkäräisiä ei esiintynyt, mutta tiesimme, että ne voivat etenkin illan tullen oleilla aluskasvillisuuden seassa huomaamattomasti. Mäkäräiset iskevät huomaamatta aluskasvillisuuden suojissa eläimen suojaamattomiin kohtiin mm. mahanaluseen, nivusiin. Olemme asiassa kokemusasiantuntijoita, sillä meille on käynyt näin vuosia sitten Kilpisjärvellä jolloin kaksi koiristamme joutui tällaisen mäkäräisparven hyökkäyksen kohteeksi. Molemmat koirat saivat puremista vakavan anafylaktisen reaktion.  Koirat toipuivat etälääkärin ja lääkehoidon avulla, mutta molemmilla koirilla oli hengenlähtö hiuskarvan varassa.  Kilpisjärven tapahtuma opetti meille "ötököiden" vaarallisuuden ja suunnittelemme aina "kantapää" opin kautta koirien ötökkäsuojauksen huolella jo retken suunnitteluvaiheessa. 

Palopäätunturi reissulla ei ötökkävaara ollut todennäköinen mutta halumme on pelata aina varman päälle. Ja näin ollen, yön saapuessa Palopää tunturille noustessa puimme pienille koirille ötökkäpuvut päälle ja puvut olivat tyttöjen päällä loppumatkan ajan. Retkellä näimme ryteikkö osuuksilla ötököitä mutta emme ole varmoja olivatko ne mäkäräisiä. Retken jälkeen koirista ei löytynyt hyönteisten puremia ja tämä oli hyvä asia.  - Nämä ötökkäjutut, kun tuppaavat aina reissussa huolestuttamaan, vaikka kuinka olisi varautunut ja suojaus olisi kunnossa. 

Matkalla 

Matka kulki alkumatkasta avotunturissa, jonka jälkeen reitti sukelsi puurajan alapuolelle, metsäiselle osuudelle ja sitten taas kiipesimme ylemmäs kohti puurajaa ja tunturin huippua. Palopää tunturille nousu oli helpohko, aluksi oli metsää ja puurajan yläpuolelle päästyä, matkanteko sujui varvukossa ja pikkuhiljaa maasto muuttui kivikkoisemmaksi ja maasto tunturimaisemaksi.  

Yö oli huipulle noustessa tummimmillaan mutta hyvin me näimme valotta tunturissa kulkea. Ja' hupsista sitten me olimmekin jo Palopää tunturin huipulla. Ja tunturinvalloitustahan sitä sitten Palopäällä tuuletettiin, maisemia ihailtiin, kuvia otettiin. 

Palopäältä laskeutuessa valitsemamme reitti oli jyrkkä ja kivikkoinen ja osin myös ryteikköinen. Kartassa näkyvät 8 km-10 km reittiosuus oli epäselvää polkua, mutta hyvin sitä pitkin pääsi kulkemaan, kun jalkoihimme tarkasti katsottiin. Turvallisin reitti alas tunturilta olisi ollut matkata samaa reittiä takaisin. - Mutta meille maasto oli tuttu ja halusimme seikkailla yöttömässä yössä. 

Hämärän laskeutuessa metsäosuudella metsän petoja vähän pelättiin ja niistä juteltiin. Lintuja nähtiin, kaunista luonto nähtiin ja yöttömän yön taikaa koettiin. Reitti oli kaunis reitti. Retki oli jännittävä retki. Ja se, että saimme kulkea porolauman kanssa yhtä matkaa. - oli tosi kiva kokemus. 

Eino Leinon runo, Lapin kesä sopii hyvin kuvaamaan Palopäätunturi retken tunnelmaa. Runossa kerrotaan, että Lapissa kaikki kukkii nopeasti ja turvaisa on rinne tunturin.  Pohdin' turvaisa on rinne tunturin sanomaa ja päädyin siihen, että tuo turvaisa kuvaa (ehkä) ikiaikaista, pysyvää, ei maailman tuuliin haihtuvaa.  

Tunturi ei realistisesti ajatellen ole turvaisa, etenkään jos matkassa on väärään vuodenaikaan tai huonosti varustautunut mutta kuvainnollisesti taas turvaisa tunturin rinne on sielulle. Ai kauhee kuinka vaikeata on tätä aihetta selvittää. Joka tapauksessa Eino Leino osasi asiansa, Lapin kesä runo uppoaa sielun syvyyksiin; niin kaunis se on, niin haikea ja koskettava se on ja vähän pistää myös hymyilyttämään niin hienosti runo kuvaa suomalaista (minun) sielunmaisemaa. 

Lapin kesä

Lapissa kaikki kukkii nopeasti,
maa, ruoho, ohra, vaivaiskoivutkin.
Tuot' olen aatellut ma useasti,
kun katson kansan tämän vaiheisiin.

Miks meillä kaikki kaunis tahtoo kuolta
ja suuri surkastua alhaiseen?
Miks meillä niin on monta mielipuolta?
Miks vähän käyttäjiä kanteleen?

Miks miestä täällä kaikkialla kaatuu
kuin heinää, – miestä toiveen tosiaan,
miest' aatteen, tunteen miestä, kaikki maatuu
tai kesken toimiansa katkeaa?

Muualla tulta säihkyy harmaahapset,
vanhoissa hehkuu hengen aurinko.
Meill' ukkoina jo syntyy sylilapset
ja nuori mies on hautaan valmis jo.

Ja minä itse? Miksi näitä mietin?
Se merkki varhaisen on vanhuuden.
Miks seuraa käskyä en veren vietin,
vaan kansain kohtaloita huokailen?

On vastaus vain yksi: Lapin suvi.
Sit' aatellessa mieli apeutuu.
On lyhyt Lapin linnunlaulu, huvi
ja kukkain kukoistus ja riemu muu.

Mut pitkä vain on talven valta. Hetken
tääll' aatteet levähtää kuin lennostaan,
kun taas ne alkaa aurinkoisen retken
ja jättävät jo jäisen Lapinmaan.

Oi, valkolinnut, vieraat Lapin kesän,
te suuret aatteet, teitä tervehdän!
Oi, tänne jääkää, tehkää täällä pesä,
jos muutattekin maihin etelän!

Oi, oppi ottakaatte joutsenista!
Ne lähtee syksyin, palaa keväisin.
On meidän rannoillamme rauhallista
ja turvaisa on rinne tunturin.

Havisten halki ilman lentäkäätte!
Tekoja luokaa, maita valaiskaa!
Mut talven poistuneen kun täältä näätte,
ma rukoilen, ma pyydän: palatkaa!

Eino Leino

Tällä erää matkassa mukana olivat retkikoirat Tuuli, Nelli ja Luna. Palopää tunturin retki oli ainutlaatuinen kokemus. Yöllä luonnossa kulkeminen on aina jännittävä kokemus ja tunturimaisemissa erityinen kokemus. Kaunispäälle noustuamme ihailimme vielä hetken auringon nousua ja vetäydyimme kipin kapin mökille nukkumaan. - Unta nähtiin, ympäristön sinisyydestä, yöttömän yön väriloistosta ja meidän kulkua seuranneesta poroperheestä. 

Sankarillisia tunturinvalloitus retkiä!

Heroic trips to conquer the fell!

lisää kohteesta:
Saariselkä / kesäreitit  - JULKAISUT.METSA.FI
Urho Kekkosen kansallispuisto - LUONTOON

vinkkejä koiran kanssa retkeilyyn:
Kymmenen vinkkiä koiran kanssa retkeilyyn - Suomen latu
Kivasti koiran kanssa - Suomen Latu 
Koiran kanssa vaellus - Partioaitta
Koiran kanssa retkeily - Musti&Mirri