Leivonmäen kansallispuistossa

by Teija Salomaa / pictures Teija Salomaa  

Tällä reissulla patikoimme Leivonmäen kansallispuistossa, Joutsassa.

Hola, 

Kesäkuussa 2024 patikoimme Leivonmäen kansallispuistossa. Kiersimme Kirveslammen kierroksen, joka on 1.7 km pitkä rengasreitti. Helle kuritti meitä retkellä, sillä lämpötila huiteli + 29 asteessa. Retkemme mitta ei ollut lämpötilan vuoksi mittava mutta olosuhteet huomioiden hyvin riittävä.

Reitille lähdimme Kirveslammen pysäköintialueelta Vartiamäentie 1073, Joutsa. Kirveslammen kierros oli mukavan mittainen jaloittelulenkki, automatkan varrella, tulikuumana kesäpäivänä. Reitillä pääsimme ihailemaan suoluontoa ja perhosten leikkiä, aistimaan suopursun tuoksua ja pelkäämään kyyn kohtaamista. 

Alkumatkasta Kirveslammen polku kulki mäntymetsässä, Haapasuoharjua myötäillen. Polku oli merkitty selkeästi sinisillä maaliläiskillä, eikä eksymisenvaaraa ollut.  Mäntymetsäosuuden jälkeen polku johti Haapasuoalueelle pitkospuuosuudelle. Pitkospuiden alussa lepäsi ison kyykäärmeen luoma nahka. Sydän siinä hetken pompahteli, kun käärmeennahkaa katseltiin. Käärme luo nahkansa kasvaessaan, joten nahka oli merkki, että paikalla oli ollut käärme ja jos oli ollut yksi, oli todennäköisesti muitakin.

Toiminnan miehinä teimme nopsasti toimintasuunnitelman ja jatkoimme matkaa tömistellen kohti Kirveslammen luontotornia. Markku kulki pitkospuita pitkin edellä ja minä koirien kanssa tömistelin perässä. Tömistelyn tavoitteena oli viestiä käärmeille, että täältä tullaa, pois alta ja välttää käärmeen kanssa "yllätys" kohtaaminen. Vähän näin jälkikäteen naurattaa oma teatraalinen tömistelyni mutta pitkospuilla tömistellessä ei yhtään naurattanut. 

Emme me onneksi kyytä kohdanneet. Kenties, viestintämme tavoitti käärmeet. Tiedämme, että kyyt eivät ole aggressiivisia, vaan pyrkivät väistämään ihmistä. Oppaissa sanotaan, että kohdatessa käärme tulisi käyttäytyä rauhallisesti, jotta käärme ei hätäänny. Neuvo on hyvä, mutta retkikoiramme ovat nopeita ja kovasti kiinnostuneita kaikesta, joten jos koira ja käärme yllättäen suolla kohtaavat on se ikävä juttu, sellainen pelottava juttu. 

Kyyn purema on vaarallinen koiralle. Olemme käärme asioissa kokemusasiantuntijoita. Törmäsimme koirien kanssa vuosia sitten metsälenkillä horroksesta heränneeseen kyyhyn, joka lämmitteli auringonpaisteessa metsäautotiellä. Koirat pääsivät yllättämään käärmeen ja näin se puri kahta koiraa. Molemmat koirat sairastuivat vakavasti mutta selvisivät tehohoidolla. Tämä kokemus opetti meidät olemaan valppaina näiden käärmeiden kanssa. 

Matkamme jatkui käärme episodin jälkeen pitkospuita pitkin Kirveslammin luontotornille. Pitkospuiden uusinta operaatio oli reitillä juuri meneillään ja polulla vallitsi sellainen pitkospuusekamelska, mutta ei tämä meidän luontokokemusta häirinnyt. Haapasuoalueella metsässä sekä suolla suopursu kukki runsaana ja tämä näky oli komea ja tuoksu alueella oli huumaava.  

Kerrotaan, että Haapasuoalueella voi nähdä kurkia, kapustarintoja, kulorastaita, kehrääjiä, palokärkiä, sinisuohaukkoja, teeriä ja monia muita suoalueen lintulajeja. Lintuja me emme tällä reissulla mieleenpainuvasti kohdanneet mutta perhosia me kohtasimme. Runsaslukuisen oranssinkeltaisen perhosparven leikki kiinnitti huomiomme suoalueen laidalla ja tuota perhosten leikkiä seurasimme pitkään. 

Olivatko suoalueella leikkivät perhoset Rahkahopeatäplä perhosia, Keisarinviitta perhosia vai jonkin muun lajin perhosia jäi epäselväksi. Mielestäni perhoset olivat Rahkahopeatäpliä, minusta perhonen näyttää kuvassa tältä ja tämän lisäksi perhosen lentoajan kerrotaan olevan kesäkuun alusta heinäkuun alkuun, joten lentoaika sopisi tähän lajiin. Asiaa ryhmässä tutkittaessa, osa oli sitä mieltä, että perhonen on Keisarinviitta ja näyttää tuo tapaamamme perhonen kuvassa myös tältä mutta tämän perhosen lentoajan kerrotaan olevan heinäkuun alusta elokuun loppuun. Summa summarum, varmaa lajitunnistusta ei perhosesta syntynyt.

Ehkä? Ensi kerralla tavatessani perhosen osaa kiinnittää huomion lajitunnistuksen kannalta tärkeisiin seikkoihin ja kehityn pikkuhiljaa perhoslajien tunnistamisessa. Suomen perhoset sivustolta löytyy kattava kuvaus Suomessa lentelevistä perhosista. Sivustolla kerrotaan Rahkahopeatäplästä ja Keisarinviitasta vaikka mitä - käy kurkkaamassa, jos perhoset kiinnostavat. 

Haapasuolla, Kirveslammen lintutornilla pysähdyimme hetkeksi. Markku kiipesi torniin maisemia ihailemaan ja kuvailemaan ja minä koirien kanssa ihailin Haapasuon maisemia maasta käsin. Oli hiljaista, oli kaunista, tuoksui hyvältä ja tuntui, että kaikki oli juuri oikealla kohdallaan. Käärmeitä saattoi kuhista pitkospuiden alla, mutta silti, kaikki oli kohdillaan. 

Suunto 9 Baron kello raksutti ranteessani tälläkin reissulla niin kuin aina ja piirsi Suunto-sovelluksessa kuljetun reitin kartalle. Sovelluksesta on mukava jälkikäteen katsoa kuljettua matkaa ja napata reittikuva muistoksi. Kirveslammen kierros oli kiva kierros, lyhyt, elämyksellinen ja helppo kulkuinen.

Allu Tuppuraisen sanoittama ja säveltämä Käärmeen laulu sopii mainiosti kuvaamaan tämän retken tunnelmaa. Ehkä? Laulu lievittää "käärme pelkoa" ja auttaa ajattelemaan asiaa lajin näkökulmasta. Kyykäärme kuuluu Suomen luontoon ja käärmeellä on oma tärkeä merkitys luonnossa. Kyytä on syytä varoa ja kunnioittaa, mutta ei vihata. 

 Käärmeen laulu

Minä käärme olen niin luikertelevainen
Mutta tunteet ne on mullakin
Aina ihmiset päälleni astuu
Ja sateella nahkani kastuu

Mutta enhän minä kuitenkaan ole kovin paha
Vaikka on mulla niljainen maha

Minä käärme olen ja omenasta tykkään
Mutta pääse en kiipeemään puuhun
Jos puuta joku ravistaisi
Omppu mullekin putoaisi

Sillä enhän minä kuitenkaan ole kovin paha
Vaikka on mulla niljainen maha

Jospa tietäisit, että minä salaa joskus itken
Sillä kukaan ei käärmeistä tykkää
Ne korkeintaan kivellä heittää
Tai kepillä syrjään mun lykkää

Mutta enhän minä kuitenkaan ole kovin paha
Vaikka on mulla niljainen maha

Tositarkoituksella minä ystävää etsin
Mutta käärme ei kenellekään kelpaa
Vaikka valehtele en, enkä varasta en
Enkä ole edes kellekään velkaa

Sillä enhän minä kuitenkaan ole kovin paha
Vaikka on mulla niljainen maha

san. Allu Tuppurainen

säv. Allu Tuppurainen

Tällä erää matkassa mukana olivat lancashire heeler Kauhia Kartano Tuuli 2 v ja lancashire heeler Kauhia Kartano Inari 13 v 6 kk. Kansallispuistoretken jälkeen ajelimme kotiin ja olimme tyytyväisiä, kun emme törmänneet kyyhyn, olimme kuumissamme ja vähän harmissamme "helteestä" sillä Leivonmäen kansallispuistossa olisi ollut monia mielenkiintoisia reittejä, joita olisimme halunneet käydä katsastamassa. Kotiin päästyä purimme kameroiden kuvat ja kuvien myötä pääsimme uudelle retkelle Leivonmäen kansallispuistoon. Oli kiva huomata, että kuvasta käärmeennahkaa oli ihan turvallinen katsella - enää ei pelottanut. 

Rentouttavia kansallispuisto retkiä!

Relaxing national park trips!

Vinkki!  Markkinoilla on erilaisia kansallispuistotuotteita. Lahjaksi saamani Papurinon Kansallispuistokartta on meidän kansallispuisto tuotteiden TOP10 - listan alkupäässä. Kartta on kaunis sisustuselementti ja karttaan on kiva laittaa pinssejä ja suunnitella tulevia reissuja. Meidän tapamme on merkitä karttaan vihreillä pinsseillä suunnitteilla olevat kohteet ja vaaleilla pinsseillä jo kolutut kohteet.  

lisää kohteesta:
Leivonmäen kansallispuisto - Luontoon.fi

lisää kohteen reittimahdollisuuksista:
Leivonmäen reitit - Luontoon.fi

lisää kansallispuistoista:
Retkipaikka - Suomen kansallispuistot
Kansallispuistot - Upeinta Suomea