Kauhaneva-Pohjankankaan kansallispuistossa

  by Teija Salomaa / pictures Teija Salomaa

Tällä reissulla patikoimme Kauhaneva-Pohjankankaan kansallispuistossa, Karvialla.

Hola, 

Toukokuussa 2022 piipahdimme Kauhanevan-Pohjankankaan kansallispuistossa. Kansallispuisto sijaitsee Kauhajoen ja Karvian ympäristössä. Kauhalammi tunnetaan eteläisen suoluonnon helmenä ja sellainen tämä paikka olikin. Kohde oli kaunis, viettelevä, maaginen, sellainen "palataivasta" -kohde.

Kiersimme Kauhalammin kierroksen, joka oli noin 3,5–5 km pitkä ympyräreitti. Reitti osoittautui oivaksi jaloittelulenkiksi mutta kohde oli monipuolinen ja siellä olisi voinut viettää aikaa, vaikka koko päivän.

Kauhalammen kierros kulki Salomaan pysäköintialueelta (Kyrönkankaantie 357, Karvia) Salomaan taukopaikan kautta suoalueelle. Reitti oli läpi matkan sorastettua polkua tai puurakenteista polkua. Reitin ympärille oli rakennettu osittain leveäpuupolkureitti ja osittain pitkospuureitti. Reitti oli helppokulkuinen, ja sitä pitkin oli vanhan koiran Inarinkin mukava kulkea ja me ihmiset saimme vain keskittyä katselemaan kaikkea kaunista. Ei tarvinnut jalkoihinsa katsella ja tukevia astin paikkoja jaloilleen etsiä.

Reitillä ei tarvinnut ponnistella, ei hikoilla, ei kuluttaa energiaa nousuihin ja laskuihin. Reitillä sai kulkea rauhakseen, pikkuhiljaa eteenpäin ja katsella ympärillä levittäytyvää upeaa suoluontoa. Reitin varrelle oli perustettu kivasti pysäkkipaikkoja, joissa koiran kanssa pystyi mukavasti ohikulkijoita väistämään ja tämä oli meistä kiva. Vesi Kauhalammessa oli kirkasta ja siitä oli Inarin mielestä mukava vettä vähän väliä lipsutella.

Kansallispuistossa kulkiessa kohteen paikannimet hymyilyttivät meitä, sukunimemme on Salomaa ja siinä me sitten vitsailimme, että hitsi kun ei olla ennen tiedetty, että nimissämme on näin kaunis paikka. 

Käyntimme aikaan lintujen pesimäkausi ei ollut vielä täydessä käynnissä, suoalueella oli hiljaista. Pohdimme, että lintujen soidinaikaan paikan tunnelma olisi varmasti erilainen: äänekäs, eloisa ja vilkas. Syksyllä taas, ruskan ollessa parhaimmillaan, paikka tunnelma olisi syksyn väreissä toisenlainen: värikäs, tuoksuva ja hiljainen.

Reitin varrella näimme Liro lintuja, sisiliskon, suokukkia ja silmänkantamattomiin upeaa suoluontoa. Liroja näimme suoalueella kahlaamassa ja tämä oli hienoa. Linnun puuhia oli kiva seurata ja sitä oli mukava kuvata sen omassa elinympäristössä. Lintu on kansallispuiston nimikkolintu. Ennen retkeä, en ollut lintua tunnistanut, ja nyt tunnistin ja tämä oli hieno kokemus.

Muutama sananen valukuvaharrastuksestani: rakastan valokuvia / valakuvaharrastusta ja minulla on retkillä aina kamera/kameroita mukana. Kameran kantaminen on raskasta puuhaa mutta siitä huolimatta olen tehnyt valinnan: mieluummin kannan kameraa ja saan kuvia, kun kuljen kevein kantamuksin. Onnekseni kaupasta saa laadukkaita, tukevia kamerareppuja / laukkuja, jotka helpottavat kamerakaluston kantamista. Tällä retkellä matkassa mukana olivat luottokamerani Nikon D7500 ja siinä objektiivina Tamron 70-300 mm f/4-5.6 zoom-objektiivi ja kakkos- kamerana kevyt Nikon D5300 ja siinä objektiivina Tamron 18-270 mm f/3.5-6.3. 

Kuvaan retkillä luontoa, koiria ja erilaisia yksityiskohtia. Valokuvat ovat minulle luontoretkien aarteita, ja niiden myötä pääsen retkelle yhä uudelleen!

Suoalueella kulkiessa mieleen hiipi ajatus, että talvi oli jälleen selätetty ja tämä, sai mielen kuplimaan. Eräällä tavalla sitä itsekin alkoi heräämään talvihorroksesta, samalla tavalla, kun luonto ympärillä. Talvihorroksesta heräävä luonto innoitti meitä kuvaamaan luontoa, lintuja ja kasveja, nuuhkimaan suon tuoksuja ja katselemaan vielä lähtötelineessä olevaa lintujen pesimäkauden alkua.

Siinä kaiken keskellä, mieleni lensi jo kesään, lintujen pesiin ja niissä oleviin linnun muniin. Munista kuoriutuisi kevään kuluessa linnun lapsia ja lapsista taas kasvaisi kesän kuluessa isoja lintuja ja näin vuodet seuraisivat toisiaan, tulisi kevät, tulisi kesä, tulisi syksy ja tulisi talvi ja sitten tulisi jälleen kevät. 

Siinä kaiken keskellä suoalueen reunalla seistessa, suota katsellessa tuntui sellaiselta ikiaisaiselta, toiveikkaalta, aidolta ja elämä tuntui ja tuoksui kovasti hyvältä. Paavo Cajanderin runo Salomaa sopii hyvin kuvaamaan tämän kansallispuistoretken tunnelmaa. 

Salomaa

Yht' ihanaisena kuin sinut kerran näin, olet tuossa
Tai'an luomana taas, kaunoinen salomaa.
Taas näen sun, mökin tyynen tuon, kukat, varjovat pensaat,
Lammen välkkyävän, vaarat korkeat nuo.
Nään sinut ennellään, nään taas tutut, lempeät kasvot,
Joit' olen kaivannut kuin kesä lämmin tään.
Kaikki ma taasen nään: lukemattomat, armahat muistot
Kuin kukat kirren alt' elpyvät taas elohon.

Tuolla ma lammellas olen soudellut useasti,
Salmia kierrellyt, kaikua kiusannut;
Katsellut sylissäs olen Vellamon neitosen maata
Hurmaavan ihanaa, luokseen viettelevää;
Taikkapa, keinuen laineillas, vetes välkkyvän karjan
Kietonut verkkoihin, nostanut venheesen.

Tuoll' olen vuorellas sen louhistot kapuellut,
Noussut kotkan laill' ain' yhä korkeuteen,
Noussut ja nähnyt mun pyhän, armaisen isänmaani
Niinkuin morsiamen tyynenä loistossaan:
Nähnyt auringon alas vaipuvan salmien helmaan,
Kultia lähteissään heitellen yli maan,
Tai punottain, ujostellen kuin salon impyen nähnyt
Kuuttaren kehräävän rihmaa häähamoseen;
Tuon olen nähnyt ja siin' useast' olen istunut yöhön
Ääneti istunut vaan, aatoksiss' uneksuin.

Mut unohtaisinko nuo suloiset, ikimuistoiset hetket
Tuolla sun helmassas, seurass' ystävien!
Muistoja tuo joka puu, joka kukkainen, joka pensas,
Polkusi mutkikkaat, viirisi salkoineen.
Istunut tuoll' usein lakan all' olen, hartahin mielin
Kuunnellut tarinaa ai'an muinoisen,
Nähnyt valtavat hahmot sen, sekä rohkeudella
Taas tulevaisuuden verhoa nostellut;
Nähnyt kaunoiset unet maalleni, toivonut sille
Toivonut taivasten antimet runsaimmat,
Toivonut sille kuun hopeoita ja kultia päivän,
Teilleen valkeuden, rauhoa rannoilleen...
Niin, mitä toivoinkaan, mitä aattelinkaan, mitä näinkään
Tuolla sun helmassas, kukkainen salomaa!

Kaikki kun taasen nään, on sielullain pyhäpäivä,
Valkaistu tupa sen, työn tomut laastut pois,
Kaikki on tyyntä ja rauhaisaa, vaan rinta se sykkää,
Muiston kellot kun kaukaa kaikuen soi. (Paavo Cajander)

Tällä erää matkassa mukana oli lancashire heeler Kauhia Kartano Inari 12 v. Kansallispuistoretken jälkeen ajelimme tyytyväisinä kotiin, olimme virkistyneitä. Kotona purimme kameroiden kuvat ja tunnelmoimme luontokuvien parissa vielä monta monituista hetkeä - valokuvat ovat aarteita!

Rentouttavia kansallispuisto retkiä!

Relaxing national park trips!

lisää kohteesta:
luontoon.fi/kauhaneva-pohjankangas

lisää kohteen reittimahdollisuuksista:
Kauhanevan-Pohjankankaan reitit - Luontoon.fi

lisää kansallispuistoista:
Kansallispuistot.fi
Retkipaikka -Suomen kansallispuistot
Kansallispuistot - Upeinta Suomea